Välähdyksiä Valokuvaportfoliosta

Viime keväänä kävin ensimmäisen valokuvauskurssini. Se oli jokseenkin mielenkiintoinen. Haastavan siitä teki aikataulun ja suotuisten säiden sijoittaminen yhteen. Lopulta sain kuvattua valmiin kokonaisuuden, josta nostan tähän muutaman itselle tärkeän tai muuten onnistuneen kuvan ja annan pienen välähdyksen teille portfolioni tunnelmasta. (Huonommat kuvat jääköön mulle itselleni.)

Lähdetään liikkeelle perin itsekkäästi, omakuvalla. Tykkään jotenkin tosta valosta mun hiuksissa. Kun se on tollainen epämääräinen ja taittaa kauniisti hiuksien väriä. Niin ja ärsyttää siis niin paljon, kun kuvien laatu meni ihan pikselimössöksi, paskaksi.

Tätä oli hieno päästä kuvaamaan, talo oli valtava kartano keskellä puistoa.

En varsinaisesti pidä tätä kuvaa mitenkään niin erityisenä, paitsi, että erityisen siitä tekee se kuinka lähelle orava minut päästi. Mussa taitaa olla luontokuvaajan vikaa...

Tämä kuva on minun kotipihasta otettu. Parasta täällä kaukana korvessa asumisessa on se, miten ihana aurinko on. Joka ilta, joka aamu se on erivärinen, (niin, muuallahan et voi aurinkoa siis nähdä).

Ihana Elina. Niin aito.

Tänä vuonna alkaa uusi kurssi. Tekemällä oppii, aina hitusen paremmaksi valokuvaajaksi.


- África

Videokurssi x2

Ensimmäisellä videokurssilla porukka jaettiin pieniin ryhmiin ja kukin ryhmä lähti pohtimaan, että mitä sitä haluaisi lyhytelokuvassaan tehdä. Mikä olisi teema, aihe, tunnelma. Olisiko se taidelyhäri vai juonellinen tarina? Vai molemmat?

Ideoita alkoi pikkuhiljaa sataan, ensin ajatuksena oli taiteellinen kuvaus meidän kaikkien kolmen päivästä, kuinka kaikilla olisi ihan erilaiset päivät ja elämät. Lopuksi ne sitten yhdistyisivät odottamattomalla tavalla ja kietoutuisivat yhteen. Tästä lähdettiin liikkeelle. Kuvattiin koulussa ja ulkona, Jasminin kotonakin käytiin. Olimme vähä myöhässä aikataulusta, toisaalta suunnitteluun meni meillä jokunen tovi. 
Kun kaikki oli saatu purkkiin, siirsimme pätkät koneelle videonmuokkausohjelmaan. 

Sähäsimme ja veivasimme kohtauksia edestakaisin, koulussa, koulun jälkeen ja vapaa- ajalla, hienosäätöä, hienosäätöä... Viimein valmis! Nyt vain enää AVI- muotoon tallennus ja Jounille näytille.
Kas! Photoshop päättää kaatua ja hienoakin hienompi lyhärimme katoaa kuin pieru Saharaan.
Itkua, hiusten repimistä. Ei muuta kuin uudestaan. Kiitos Luojan kamerassa on kuitenkin vielä kohtaukset tallella, "vain" editointi pitää tehdä uusiksi. Video valmistuu seuraavan jakson loppupuolella, mutta valmistuu kuitenkin.

Ja tässä se nyt on!
Juoni ei ole lähellekään se, kuin alunperin oli tarkoitus, mutta hauskaa meillä ainakin oli. Toisinaan.


Lyhytelokuva


Opetusta tarinalla ei suoranaisesti taida olla, kukin tulkitkoon sen omalla tavallaan. Ja huumorilla.

-siri

Haastattelussa bloggaaja Adaliina Ollikainen

Blogi on uuden ajan päiväkirja. Se on trendikäs tapa tuoda oman elämänsä tapahtumat julki maailmalle, tai sitten sitä voi kirjoittaa vain omaksi ja ystävien iloksi. Se on kuitenkin vasta viime vuosina yleistynyt huimaan nousukauteen. Itsekin blogien maailmaan hurahtaneena keksin haastattelulleni mielekkään aiheen ja menin haastattelemaan ystävääni, hiljattain blogin pitämisen aloittanutta Adaliina Ollikaista.

Mistä innostuksesi blogin perustamiseen syntyi?

-Olen lukenut paljon muiden blogeja ja seuraan niistä useita aktiivisesti. Pikkuhiljaa ajatus omasta blogista, julkisesta päiväkirjasta alkoi kiehtoa enemmän ja enemmän. Kirjoitan tekstejäni lähinnä omaksi iloksi ja intohimokseni, mutta on minulla myös tavoitteita, muun muassa päästä etenemään pitkälle tässä harrastuksessa. Kirjoittaessa oppii tuomaan itseään entistä paremmin esille.

Kuinka usein pyrit kirjoittamaan, eli 'postaamaan'?

-Tietenkin mahdollisimman usein, ihannetavoite olisi yksi postaus päivässä, mutta tälle ei valitettavasti ole aikaa koulun, läksyjen ja harrastusten vuoksi. Aikaa ei löydy kovin helposti kiireisinä päivinä, mutta jostainhan se kuitenkin on otettava. Silloin en myöskään postaa, jos ei löydy julkaisemisen arvoista kirjoitettavaa. Ei kukaan jaksaisi lukea joka päivä mitä olen syönyt aamiaiseksi.

Kuvaile, millainen blogisi on tyyliltään?

-Lyhyesti sanottuna se on muoti - lifestyleblogi. Pyrin pitämään blogin mielenkiintoisena ja raikkaana mutta realistisena ja sellaisena, joka antaa lukijoille rehellisen kuvan minusta. Uskallan yllättävän helposti kertoa yksityisasioistani. Myös blogin kaunis ulkonäkö ja tekstien laadukkuus ovat tärkeitä, niistä näkyy niihin käytetty aika ja panostus.

Mitä haluat viestittää maailmalle blogillasi?

-Jokainen on oma persoonallinen yksilönsä, jokaisella on oma elämä ja päätösvalta tehdä todella sitä mistä tykkää. Bloggaamisen juju perustuu myös tähän, itsensä tuomiseen esille uusin tavoin.

Viimeiset sanat. Mitä haluat sanoa blogin tekoa harkitseville?

-Älkää kangistuko vanhoihin kaavoihin, ei ole syytä pelätä "blogikriteerejä," vaan mennä rohkeasti mukaan. Bloggaaminen vaatii paljon sitoutumista, tosin se riippuu siitä mihin pyrkii, mitä blogiltaan haluaa. Jos haluaa blogilleen tunnettavuutta, tie on pitkä ja sinnikkyytä vaativa. Bloggaaminen on kiva harrastus, jota niin tytöt kuin pojatkin voivat harrastaa.

Tästä pääset Adaliinan blogiin: Daliina

"My name is Bond. James Bond."

Ehkä kuulluin lause ikinä, mutta aina yhtä viihdyttävä ja täynnä aitoa Bond-perinnettä. Vaikka mikään muu ei pysyisi ennallaan näissä elokuvissa, ei itse Bondin näyttelijä, vastanäyttelijänainen tai edes Moneypenny, niin tämä lause pysyy!

James Bondit ovat viihdyttäneet fanejaan jo vuosikymmenten ajan, aina vuodesta 1952 tähän päivään asti niin kirjoina kuin elokuvinakin. Viime vuosi oli Bondille juhlavuosi, hän täytti 60 vuotta.

Syksyllä kävin katsomassa uusimman James Bondin, Skyfallin. Siinä oli hyvä, selkeä rakenne. Elokuva avasi Jamesin menneisyyden mysteereitä katsojille aivan uusin tavoin, ainakin minulle se oli avartavaa, miten juuri Jamesista tuli agentti 007 tai missä hän vietti lapsuutensa. Yhtenä päällimmäisimpänä jäi mieleeni elokuvan tunnari, Adelen mieletön Skyfall-kappale, jonka hän sävelsi vartavasten tähän elokuvaan.

Daniel Craig, näytellyt kolmessa uusimmassa Bond-elokuvassa Casino Royale, Quantum  of Solace & Skyfall. Kuvaan tästä.

Huikean pääpahisroolin Skyfallissa vetänyt Javier Bardem's Baddie. Kuvaan tästä

Mutta mitäpä jamesit olisivat ilman naisnäyttelijöitä. Veikkaan ettei katsojaluvut olisi näin korkeat ellei mukana olisi aina hieman naiskaunetta tuovat vastanäyttelijät. Yleensä he ovat pelkkiä silmäniloja, jotka esiintyvät yhdessä tai kahdessa elokuvassa. Lopulta he aina kuolevat tai pettävät Jamesin.

Bérénice Marlohe, näytteli Skyfallissa. Kuvaan tästä