Haastattelussa bloggaaja Adaliina Ollikainen

Blogi on uuden ajan päiväkirja. Se on trendikäs tapa tuoda oman elämänsä tapahtumat julki maailmalle, tai sitten sitä voi kirjoittaa vain omaksi ja ystävien iloksi. Se on kuitenkin vasta viime vuosina yleistynyt huimaan nousukauteen. Itsekin blogien maailmaan hurahtaneena keksin haastattelulleni mielekkään aiheen ja menin haastattelemaan ystävääni, hiljattain blogin pitämisen aloittanutta Adaliina Ollikaista.

Mistä innostuksesi blogin perustamiseen syntyi?

-Olen lukenut paljon muiden blogeja ja seuraan niistä useita aktiivisesti. Pikkuhiljaa ajatus omasta blogista, julkisesta päiväkirjasta alkoi kiehtoa enemmän ja enemmän. Kirjoitan tekstejäni lähinnä omaksi iloksi ja intohimokseni, mutta on minulla myös tavoitteita, muun muassa päästä etenemään pitkälle tässä harrastuksessa. Kirjoittaessa oppii tuomaan itseään entistä paremmin esille.

Kuinka usein pyrit kirjoittamaan, eli 'postaamaan'?

-Tietenkin mahdollisimman usein, ihannetavoite olisi yksi postaus päivässä, mutta tälle ei valitettavasti ole aikaa koulun, läksyjen ja harrastusten vuoksi. Aikaa ei löydy kovin helposti kiireisinä päivinä, mutta jostainhan se kuitenkin on otettava. Silloin en myöskään postaa, jos ei löydy julkaisemisen arvoista kirjoitettavaa. Ei kukaan jaksaisi lukea joka päivä mitä olen syönyt aamiaiseksi.

Kuvaile, millainen blogisi on tyyliltään?

-Lyhyesti sanottuna se on muoti - lifestyleblogi. Pyrin pitämään blogin mielenkiintoisena ja raikkaana mutta realistisena ja sellaisena, joka antaa lukijoille rehellisen kuvan minusta. Uskallan yllättävän helposti kertoa yksityisasioistani. Myös blogin kaunis ulkonäkö ja tekstien laadukkuus ovat tärkeitä, niistä näkyy niihin käytetty aika ja panostus.

Mitä haluat viestittää maailmalle blogillasi?

-Jokainen on oma persoonallinen yksilönsä, jokaisella on oma elämä ja päätösvalta tehdä todella sitä mistä tykkää. Bloggaamisen juju perustuu myös tähän, itsensä tuomiseen esille uusin tavoin.

Viimeiset sanat. Mitä haluat sanoa blogin tekoa harkitseville?

-Älkää kangistuko vanhoihin kaavoihin, ei ole syytä pelätä "blogikriteerejä," vaan mennä rohkeasti mukaan. Bloggaaminen vaatii paljon sitoutumista, tosin se riippuu siitä mihin pyrkii, mitä blogiltaan haluaa. Jos haluaa blogilleen tunnettavuutta, tie on pitkä ja sinnikkyytä vaativa. Bloggaaminen on kiva harrastus, jota niin tytöt kuin pojatkin voivat harrastaa.

Tästä pääset Adaliinan blogiin: Daliina

"My name is Bond. James Bond."

Ehkä kuulluin lause ikinä, mutta aina yhtä viihdyttävä ja täynnä aitoa Bond-perinnettä. Vaikka mikään muu ei pysyisi ennallaan näissä elokuvissa, ei itse Bondin näyttelijä, vastanäyttelijänainen tai edes Moneypenny, niin tämä lause pysyy!

James Bondit ovat viihdyttäneet fanejaan jo vuosikymmenten ajan, aina vuodesta 1952 tähän päivään asti niin kirjoina kuin elokuvinakin. Viime vuosi oli Bondille juhlavuosi, hän täytti 60 vuotta.

Syksyllä kävin katsomassa uusimman James Bondin, Skyfallin. Siinä oli hyvä, selkeä rakenne. Elokuva avasi Jamesin menneisyyden mysteereitä katsojille aivan uusin tavoin, ainakin minulle se oli avartavaa, miten juuri Jamesista tuli agentti 007 tai missä hän vietti lapsuutensa. Yhtenä päällimmäisimpänä jäi mieleeni elokuvan tunnari, Adelen mieletön Skyfall-kappale, jonka hän sävelsi vartavasten tähän elokuvaan.

Daniel Craig, näytellyt kolmessa uusimmassa Bond-elokuvassa Casino Royale, Quantum  of Solace & Skyfall. Kuvaan tästä.

Huikean pääpahisroolin Skyfallissa vetänyt Javier Bardem's Baddie. Kuvaan tästä

Mutta mitäpä jamesit olisivat ilman naisnäyttelijöitä. Veikkaan ettei katsojaluvut olisi näin korkeat ellei mukana olisi aina hieman naiskaunetta tuovat vastanäyttelijät. Yleensä he ovat pelkkiä silmäniloja, jotka esiintyvät yhdessä tai kahdessa elokuvassa. Lopulta he aina kuolevat tai pettävät Jamesin.

Bérénice Marlohe, näytteli Skyfallissa. Kuvaan tästä

Perheistä parhain

Saavuin hyvissä ajoin lauantaina iltapäivällä Hämeenlinnan kaupungin teatteriin, mutta aula oli jo aivan tupaten täynnä - vanhuksia. Ei lupaa kovin hyvää, kun on menossa katsomaan ensi-iltaan juuri tullutta teatteriesitystä. Totta kai menin silti katsomoon, olihan jo lippukin ostettu.

Esitys kertoi kahden perheen välisistä suhteista. Se, että naapuriin, paritalon seinän toiselle puolen muuttaa sukulaisia, on aina aika jännä tapaus...

"Tervetuloa katsomaan komediaesitystä Perheistä parhain," jostain kuulutettiin. Esitys alkakoon.

Alkuvaikutelma oli kieltämättä oudohko, lavan reunalle käveli nuorukainen kertomaan jonkinlaisia vitsejä. Se oli kuitenkin erilainen ja mukava aloitus. Esirippu nousi.

Lavasteet toimivat erinomaisesti, lava oli jaettu ikään kuin kahteen osaan, kahdeksi asunnoksi. Sitä oli selkeytetty seinien erivärisillä tapeteilla ja maaleilla. Välissä oli portaikko. Vasemmalla puolella asui isä-, äiti- ja Roope Vuoristo. Toiselle puolelle muutti Pekka Kapulainen vaimonsa, äiti- Vuoriston siskon kanssa. Myöhemmin paljastui, että Pekalla oli myös tytär, Juuli.

Tarinan juoni itsessään oli erittäin tyypillinen, pahimmillaan jopa tylsän ennalta-arvattava. Näytelmä oli kahden perheen aikuisten kireiden välien puimista. Samalla juoneen oli punottu omaa tarinaa perheiden nuorten kohtaamisesta, ihastumisesta ja rakastumisesta.

Edessä sivuosaa näytellyt naapuri (Lasse Sandberg), joka putkahti kuvaan aina silloin tällöin ihmettelemään kovaan ääneen milloin älypuhelinta, milloin taas uutta grilliä. Huvittava, juonen kannalta kuitenkin "turha" hahmo. Takana seisoo isä (Heikki Nousiainen). Kuvaan tästä

Roolihahmot olivat hyvin stereotypisiä, päähenkilö-isä puhui suoraan, milloin mistäkin asiasta, laukoi mielipiteitään ja totuuksia niin stereotyyppisesti kuin mahdollista. Perheiden välien tulehtumisen syitä olivat niin juristi-Pekka kuin se, kummalle tyttärelle kuuluu kuolleen äidin vanha perintöryijy. "Äidin surma"- vitsit eivät kolahtaneet.

Katariina Kuisma-Syrjä, lempihahmoni Johanna Reilin (äiti) ja Birgitta Putkonen (sisko). Kuvaan tästä

Parhaimmillaan juoni oli mielekästä, helposti seurattavaa, hykertelevän naurun sekaista perhekomediaa, joka eteni kevyesti kohti loppua, kohti kumarruksia ja taputuksia.