Perheistä parhain

Saavuin hyvissä ajoin lauantaina iltapäivällä Hämeenlinnan kaupungin teatteriin, mutta aula oli jo aivan tupaten täynnä - vanhuksia. Ei lupaa kovin hyvää, kun on menossa katsomaan ensi-iltaan juuri tullutta teatteriesitystä. Totta kai menin silti katsomoon, olihan jo lippukin ostettu.

Esitys kertoi kahden perheen välisistä suhteista. Se, että naapuriin, paritalon seinän toiselle puolen muuttaa sukulaisia, on aina aika jännä tapaus...

"Tervetuloa katsomaan komediaesitystä Perheistä parhain," jostain kuulutettiin. Esitys alkakoon.

Alkuvaikutelma oli kieltämättä oudohko, lavan reunalle käveli nuorukainen kertomaan jonkinlaisia vitsejä. Se oli kuitenkin erilainen ja mukava aloitus. Esirippu nousi.

Lavasteet toimivat erinomaisesti, lava oli jaettu ikään kuin kahteen osaan, kahdeksi asunnoksi. Sitä oli selkeytetty seinien erivärisillä tapeteilla ja maaleilla. Välissä oli portaikko. Vasemmalla puolella asui isä-, äiti- ja Roope Vuoristo. Toiselle puolelle muutti Pekka Kapulainen vaimonsa, äiti- Vuoriston siskon kanssa. Myöhemmin paljastui, että Pekalla oli myös tytär, Juuli.

Tarinan juoni itsessään oli erittäin tyypillinen, pahimmillaan jopa tylsän ennalta-arvattava. Näytelmä oli kahden perheen aikuisten kireiden välien puimista. Samalla juoneen oli punottu omaa tarinaa perheiden nuorten kohtaamisesta, ihastumisesta ja rakastumisesta.

Edessä sivuosaa näytellyt naapuri (Lasse Sandberg), joka putkahti kuvaan aina silloin tällöin ihmettelemään kovaan ääneen milloin älypuhelinta, milloin taas uutta grilliä. Huvittava, juonen kannalta kuitenkin "turha" hahmo. Takana seisoo isä (Heikki Nousiainen). Kuvaan tästä

Roolihahmot olivat hyvin stereotypisiä, päähenkilö-isä puhui suoraan, milloin mistäkin asiasta, laukoi mielipiteitään ja totuuksia niin stereotyyppisesti kuin mahdollista. Perheiden välien tulehtumisen syitä olivat niin juristi-Pekka kuin se, kummalle tyttärelle kuuluu kuolleen äidin vanha perintöryijy. "Äidin surma"- vitsit eivät kolahtaneet.

Katariina Kuisma-Syrjä, lempihahmoni Johanna Reilin (äiti) ja Birgitta Putkonen (sisko). Kuvaan tästä

Parhaimmillaan juoni oli mielekästä, helposti seurattavaa, hykertelevän naurun sekaista perhekomediaa, joka eteni kevyesti kohti loppua, kohti kumarruksia ja taputuksia.

Pastissi



Omaottama kuva, jonka muokkasin alla olevan kuvan mukaiseksi. (yritin muokata)



Linkki kuvaan tässä

Jos minä olisin

- Harraste-esine, olisin kirja.

- Muoto, olisin graffiti.

- Ympyrä, olisin riipus.

- Tila, olisin lämmin hiillos takassa.

- Valo, olisin auringonlasku.

- Pyöreä, olisin auringonkukka.

- Pintamateriaali, olisin vanhan heinäladon lautaseinät.

- Rakennus, olisin autiotalo.

Kuva - analyysi

Sotilas - Hannes Heikuran kuva

Etualalla on suuri unikkopelto, - huumepelto - jonka keskellä seisoo sotilas nostaen asetta olalleen rauhallisesti. Hän ei vaikuta mitenkään hyökkäävältä, vaikkei hänen kasvojaan voi tulkita niiden tumman sävyn vuoksi. Takana siintää laakeita vuoria. Kuvan keskipiste on aseen piippuun asetettu unikko, johon kohdistuu huomio heti aluksi. Kultaista leikkausta on käytetty taitavan ammattimaisesti, mies seisoo lähestulkoon millimetrin tarkkuudella oikeassa kohdassa. Kirkkaan punaista, jopa räikeän vaaleanpunaiseen taittuvaa unikkojen sävyä on käytetty tuomaan muuten niin harmaaseen kuvaan sopivaa kontrastia. Kuvasta löytyy sekä pehmeitä ja utuisia, värillisiä muotoja kuin myös hämäriä, teräviä ja tarkkoja. Esimerkiksi unikot on tässä kuvattu rauhan elementeiksi, hennoiksi ja kauniiksi, kun taas vastapainoksi lähes keskellä kuvaa sijaitsee ase, jonka terävät ja yksityiskohtaiset muodot erottuvat selkeästi. Kuva jättää sen verran paljon omaa tulkinnan varaa, etten osaa katsoa sitä välttämättä kuten kuvaaja sen näki. Koen kuvan perimmäisen ajatuksen tarkoittaneen rauhaa.

Viestintälinjan haastattelu

Katariina Laaki, 1. vuosikurssi

Minkä takia hait viestintään?

”Sain tiedon viestintälinjasta opoltani sekä lukio- oppaasta.  Kävin tutustumassa lukioon ja huomasin kuinka paljon mielenkiintoisia kursseja viestintälinja tarjoaa. Olen kiinnostunut journalismista ja juttujen kirjoittamisesta. Odotan innolla uusien asioiden oppimista, kuten valokuvaamista, koodausta ja painatusta.

Kun mietin missä näen itseni kymmenen vuoden kuluttua, ammattini liittyy jotenkin viestintään. Sitä en tiedä onko se sitten toimittajan pesti, julkisivutuottaja luomassa mainoksia vai graafinen suunnittelija nettisivujen parissa.”