Perheistä parhain

Saavuin hyvissä ajoin lauantaina iltapäivällä Hämeenlinnan kaupungin teatteriin, mutta aula oli jo aivan tupaten täynnä - vanhuksia. Ei lupaa kovin hyvää, kun on menossa katsomaan ensi-iltaan juuri tullutta teatteriesitystä. Totta kai menin silti katsomoon, olihan jo lippukin ostettu.

Esitys kertoi kahden perheen välisistä suhteista. Se, että naapuriin, paritalon seinän toiselle puolen muuttaa sukulaisia, on aina aika jännä tapaus...

"Tervetuloa katsomaan komediaesitystä Perheistä parhain," jostain kuulutettiin. Esitys alkakoon.

Alkuvaikutelma oli kieltämättä oudohko, lavan reunalle käveli nuorukainen kertomaan jonkinlaisia vitsejä. Se oli kuitenkin erilainen ja mukava aloitus. Esirippu nousi.

Lavasteet toimivat erinomaisesti, lava oli jaettu ikään kuin kahteen osaan, kahdeksi asunnoksi. Sitä oli selkeytetty seinien erivärisillä tapeteilla ja maaleilla. Välissä oli portaikko. Vasemmalla puolella asui isä-, äiti- ja Roope Vuoristo. Toiselle puolelle muutti Pekka Kapulainen vaimonsa, äiti- Vuoriston siskon kanssa. Myöhemmin paljastui, että Pekalla oli myös tytär, Juuli.

Tarinan juoni itsessään oli erittäin tyypillinen, pahimmillaan jopa tylsän ennalta-arvattava. Näytelmä oli kahden perheen aikuisten kireiden välien puimista. Samalla juoneen oli punottu omaa tarinaa perheiden nuorten kohtaamisesta, ihastumisesta ja rakastumisesta.

Edessä sivuosaa näytellyt naapuri (Lasse Sandberg), joka putkahti kuvaan aina silloin tällöin ihmettelemään kovaan ääneen milloin älypuhelinta, milloin taas uutta grilliä. Huvittava, juonen kannalta kuitenkin "turha" hahmo. Takana seisoo isä (Heikki Nousiainen). Kuvaan tästä

Roolihahmot olivat hyvin stereotypisiä, päähenkilö-isä puhui suoraan, milloin mistäkin asiasta, laukoi mielipiteitään ja totuuksia niin stereotyyppisesti kuin mahdollista. Perheiden välien tulehtumisen syitä olivat niin juristi-Pekka kuin se, kummalle tyttärelle kuuluu kuolleen äidin vanha perintöryijy. "Äidin surma"- vitsit eivät kolahtaneet.

Katariina Kuisma-Syrjä, lempihahmoni Johanna Reilin (äiti) ja Birgitta Putkonen (sisko). Kuvaan tästä

Parhaimmillaan juoni oli mielekästä, helposti seurattavaa, hykertelevän naurun sekaista perhekomediaa, joka eteni kevyesti kohti loppua, kohti kumarruksia ja taputuksia.